PO:n matkassa: Juuli on ikioma Sisu-salapoliisimme
Tuoteomistajan matkassa -blogisarjassa on tällä kertaa vuorossa Juuli, joka kertoo omista tuoteomistajan vastuualueistaan.
PO:n matkassa on blogisarja, jossa tuoteomistajamme (PO eli Product Owner) kertovat sekä työnteostaan että tuotteidemme kehityksestä ja ominaisuuksista. Tuoteomistajan matkassa -blogisarjan ensimmäisessä osassa Katja kertoi omista tehtävistään ja Sisun toimintalogiikan alkulähteistä. Tällä kertaa olemme hevostelevan tuoteomistajamme Juulin matkassa, jonka vastuualueisiin kuuluvat muun muassa Sisun testaaminen, käyttöohjeet ja hyväksymistestitapausten hallinta.
Salapoliisina Funidatalla
Terpat! Meikämandoliino on hääräillyt Funidatalla asiantuntijana ja tuoteomistajana nyt reilu neljä vuotta. Mutta miten tänne sitten päädyin? Opiskelin aikoinaan Helsingin yliopistossa historiaa, mutta en vielä opintojen aikana tiennyt, mikä minusta tulee isona. Katselin kuitenkin sillä silmällä humanistisen tiedekunnan opiskelijapalveluita ja halusin sinne töihin. Helsingin yliopistoon en kuitenkaan koskaan päässyt työsuhteeseen, mutta sen sijaan olin kahdeksan vuotta kolmessa eri korkeakoulussa, kuudessa eri opintohallinnon tehtävässä. Opiskelijoiden opintopolut tulivat tutuksi hakuprosessista valmistumiseen, ammattikorkeakoulusta tekniikan alan valtavien opiskelijamassojen kautta musiikin opiskelijoiden henkilökohtaiseen ohjaamiseen. Kun sitten joulun alla 2016 näin Funidatan työpaikkailmoituksen, katsoin, että hakuilmoitus osui minuun kuin nenä päähän ja täällä sitä sitten ollaan.
Funidatalla keskeisimmät tehtäväni ovat Sisun testaaminen, käyttöohjeiden tekeminen ja hyväksymistestitapausten hallinta. Kun version julkaisu lähenee, kyttään silmä kovana kehityksen tikettien siirtymistä tilaan ”done”. Sen jälkeen alkaakin salapoliisin urakka: luen toiminnallisuuden tiketit ja käyn läpi käyttöliittymäkuvat ja muita tarpeellisia dokumentteja (tietomalli- ja suunnittelusivuja, asiakkaiden tarpeiden kuvauksia, omia muistiinpanojani ja poimintoja Slack-keskusteluista: you name it, I read it). Kaikesta tästä yritän saada ymmärryksen kokonaisuudesta: mitä oli tarkoitus ratkaista ja miten se on päädytty toteuttamaan Sisussa. Lisäksi pohdin, mitkä kaikki detaljit ovat tärkeitä käyttäjälle. Sitten alan tutkimaan käyttöliittymässä itse toiminnallisuutta. Samalla mietin, että mihin toimintoa on tarkoitus käyttää ja tuliko tuutista ulos sitä, mitä asiakkaat tuoteomistajien välityksellä kehittäjiltä tilasivat.
Viisaammat valaisevat teknisemmissä asioissa
Kun vastaan tulee asioita, joita en ymmärrä tai jotka mielestäni eivät toimi, niin kyselen muilta tuoteomistajilta tai kehittäjiltä, miten asian olisi tarkoitus toimia vai onko kyseessä bugi tai koodaamaton kulma. Ihmettelystäni seuraa usein kehitystiketti tai bugi, joka priorisoidaan tehtäväksi joko mahdollisimman nopeasti tai joskus hamassa tulevaisuudessa, jos se ei ole käyttöä estävä. Jos kyseessä oli vaan ymmärrykseni puute, niin sitten viisaammat valaisevat minua ja hoksaan, että ”aivan, näinhän se menee”. Voin nimittäin paljastaa, että teknisestä näkökulmasta kirjoitetuista tiketeistä ei aina ihan helposti selviä se, mitä käyttöliittymässä tapahtuu ja on tarkoitus tapahtua. Toisaalta joskus on käynyt jopa niin hassusti, että joko asiakkaiden tarve on kuvattu epäselvästi tai tuoteomistajien ja kehittäjien ymmärrys asiasta ei ole kohdannut ja on koodattu hieman eri asiaa kuin mitä oli tarkoitus… Tällaiset virheet oiotaan ennen kuin toiminnallisuus asennetaan asiakkaille.
Käyttöohjeiden kirjoitus yleisö mielessä
Käyttöohjeita yritän kirjoittaa pitämällä yleisön mielessä. Olen totta tosiaan ollut useammassa tehtävässä opintohallinnossa, joten aivoni toimivat edelleen hyvin pitkälti hallintotädin vinkkelistä ja sujahdan helposti Sisun käyttöohjeiden lukijan rooliin. En esimerkiksi kirjoita ohjeisiin kaikkia teknisiä kommervenkkeja, jos ne eivät ole oleellisia käyttäjän kannalta. Tarvittaessa kirjoitan perusteluita sille, miksi toiminnallisuus on toteutettu tietyllä tavalla. Sisuhan tarkoittaa vanhojen prosessien muuttumista, mutta todennäköisesti ajatus valitun toteutustavan taustalla ei aina välity pelkästään käyttöliittymää ihmettelemällä. Yritän myös kirjoittaa kustakin toiminnosta mahdollisimman lyhyesti ja napakasti, sillä harva jaksaa lukea kilometrin mittaisia sepustuksia. Toisaalta yksityiskohtia ja erikoiskeissejä ei voi täysin jättää ohjeista pois, koska karman lakikin sen jo sanoo, että jos niistä ei ole mainintaa, aiheuttavat ne käyttöönotoissa harmaita hiuksia ja Funidatalle turhia bugeja selvitettäväksi.
Ohjeiden sivutuotteena päivitän vanhat ja luon uudet hyväksymistestitiketit. Hyväksymistestitikettien avulla asiantuntijat ja asiakkaat testaavat jokaisen Sisusta julkaistavan version. Tällä hetkellä hyväksymistestitapauksia on noin 350, joten testattavaa riittää. Osa testitapauksista on onneksi sellaisia, että automaattiset e2e-testit kattavat ne, eikä niitä tarvitse käsin kliksutella läpi. Tulevaisuudessa on tarkoitus hyödyntää automaattista testaamista yhä enemmän.
Työn haasteena dokumentaatio ja aikataulu
Työn haasteena on heikko tai vanhentunut dokumentaatio, asiakkaiden puutteellisesti tai epäselvästi kuvatut tarpeet, kehityksen tikettien tekninen ilmaisu ja jatkuvat muutokset. Ketterässä kehitysmallissa asiat ratkotaan, kun ne tulevat vastaan ja koska tätä ratkomista tapahtuu päivittäin monella tasolla ja taholla, on dokumentaation ylläpitäminen haastavaa. Jaksan kyllästymiseen asti muistuttaa dokumentaation tärkeydestä, ja samalla tietysti itsekin astun sen ylläpidon vaikeuden ansaan. Monesti asia nimittäin muuttuu jo sillä samalla hetkellä, kun sitä dokumentoi. Koodi olisikin luotettavin dokumentaatio, mutta siihen tarvitsen tulkin, kun ei keskiajan asiakirjoja Javalla kirjoitettu.
Aikataulu on toinen haaste, koska muutamassa viikossa pitäisi testata ja tehdä ohjeet sekä hyväksymistestitapaukset kaikesta siitä, mitä parissa-kolmessa kuukaudessa on koodattu. Koodaus luonnollisesti alkaa backendistä, ja viimeisenä koodataan frontend, eli käyttöliittymässä näkyvä toiminnallisuus, joten pääsen testaamaan vasta varsin myöhäisessä vaiheessa. Lisäksi esimerkiksi termien muutokset ovat työläitä, kun ne pitäisi muistaa päivittää kaikkiin ohjeisiin ja testitiketteihin.
Hevostellen vapaa-ajalla
Vapaa-aikani täyttää ratsastus, joka ulkoilmaharrastuksena on voinut onneksi jatkua koronastakin huolimatta. Ratsastamassa käyn keskimäärin kolme kertaa viikossa Turbo-Urhon (kuvassa) kanssa. Se onkin mitä mainioin tapa nollata pää työasioista. Saatan monesti lähteä ratsastustunnille hieman kiireessä, kun olen jäänyt ratkomaan jotain työasiaa – jota ratkon vielä automatkalla. Kun ajelen tallilta kotiin, en edes muista, missä olen töissä. Lisäksi muuten kovin tylsäksi käyneessä eristäytyneessä elämässäni kevään kohokohtia olivat Selviytyjät Suomi ja Diili. Robotti-imurikin hoitaa osan kotitöistä, niin jää aikaan katsoa ratsastusta ja laatusarjoja.
