Lisääkö etäily epäilyä? Funidatan kirjakerhossa aiheena psykologinen turvallisuus

Kirjakerhomme opukseksi valikoitui tällä kertaa The Fearless Organization, jonka on kirjoittanut Harvard Business Schoolin professori Amy C. Edmondson. Lähes 30 vuoden tutkimukseen perustuva kirja kertoo psykologisesta turvallisuudesta työpaikalla. Edmondson korostaa psykologisen turvallisuuden käsitettä organisaatioissa ja tiimeissä. Tieteellisten perustelujen ansiosta Edmondson osoittaa, että yritys voi menestyä vain, jos työntekijät voivat vapaasti keskustella suunnitelmistaan ja ideoistaan sekä uskaltavat ilmaista huolensa avoimesti.

Ammattikirjallisuuteen syventyminen on yksi tapa kehittää osaamista työpaikalla. Kirjakerho toimii meillä siten, että kirjat (joko fyysinen tai e-kirja) saamme firman piikkiin. Lukeminen tapahtuu omalla ajalla, mutta kirjakerhon kokoontumiset ovat työaikaa. The Fearless Organization -kirjakerhoa veti tällä kertaa scrum masterimme Tero, joka valmisteli meille pohdintaa vaativat ennakkotehtävät sekä pohjat keskusteluja varten Muraliin.

Psykologinen turvallisuus Funidatalla

Innokkaista funidatalaisista koostuva kirjakerho kokoontui kaksi kertaa. Ensimmäinen lukuosio keskittyi psykologisen turvallisuuden käsitteen pohdintaan ja sen puutteen ilmenemismuotojen havaitsemiseen. Tutustuimme aihetta koskevaan tutkimukseen ja psykologisen turvallisuuden merkitykseen hyvälle ja tehokkaalle työympäristölle. Luku-urakan lisäksi valmistauduimme ensimmäiseen tapaamiskertaan pohtimalla itse käsitettä, mutta myös miettimällä esimerkkiä omasta elämästämme, jossa emme kokeneet tilannetta psykologisesti turvalliseksi.

Pohdimme ryhmissä psykologisen turvallisuuden määritelmää työpaikallamme. Meille psykologinen turvallisuus tarkoittaa toistemme arvostamista sekä ajatusten ja mielipiteiden kuuntelemista. Työskentelemme kohti yhteistä tavoitetta, jossa jokaisen työpanos on tärkeä. Kuten arvoihimmekin kuuluu, vaalimme yhteisöllisyyttä, olemme rohkeasti alamme asiantuntijoita ja omia itsejämme. Uskallamme haastaa, mutta pallotellessamme ideoita ja ajatuksia on tärkeää kuunnella ja perustella. Kirjassakin Edmondson kehottaa luomaan työpaikalle sellainen kulttuuri, jossa on turvallista ilmaista ajatuksia, esittää kysymyksiä ja myöntää virheitä.  

Yksi kirjan olennaisimmista pointeista on candor (suorapuheisuus). Candor on jaettu uskomus tiimin jäsenten välillä siitä, että on OK ottaa riskejä, ilmaista ideoita ja huolia, kysyä kysymyksiä ja myöntää virheitä ilman pelkoa huonoista seurauksista. Psykologinen turvallisuus ei tarkoita, että töissä on aina kivaa ja rentoa tai että kaikki ovat aina samaa mieltä tai mahdollisimman kohteliaita. Erimielisyys voi olla tuotteliasta. Siksi on tärkeää uskaltaa ideoida vapaasti, sillä se johtaa oppimiseen, innovaatioihin ja tehokkuuteen. Kaikilla työpaikoilla on joskus konflikteja ja psykologisen turvallisuuden kautta konfliktin eri osapuolet voivat vapaasti puhua siitä mikä hiertää.

Muuttuva työympäristö asettaa haasteita

Kirjakerhon toisessa osiossa tutustuimme psykologisen turvallisuuden luomiin mahdollisuuksiin sekä ideoihin psykologisen turvallisuuden mahdollistamiseen ja luomiseen. Funidata on kasvanut vauhdilla, uusia tiimejä on perustettu ja jokaisesta tiimistä löytyy vähintään yksi suht tuore työntekijä. Hybridityöskentelyyn siirtyminen on muuttanut paljon työelämää, myös meillä.  

Enää ei istuta kasvotusten neukkarissa, vaan iso osa kommunikaatiosta tapahtuu viestittelemällä Slackissä tai keskustellen Teamsissa – joko kamera päällä tai ei. Kirjakerhon tapaamisessa pohdimme, kuinka paljon etäily lisää epäilyä, jääkö viestejä lähettämättä ja tuntuuko tekstimuotoinen kommunikaatio aina turvalliselta. Työkaverin kirjoittaman viestin voi myös ymmärtää täysin väärin eivätkä emojit aina riitä paikkaamaan viestin sisältöä. Hybridityöskentely aiheuttaa myös sen, että voi mennä pitkiäkin aikoja, kun näemme toisiamme livenä. Tästä syystä meillä kannustetaan käymään toimistolla pari kertaa viikossa.

Juttelimme myös siitä, mikä on nykyinen suorapuheisuuden (candor) taso Funidatalla ja mikä ylipäätään olisi sopiva taso. Totesimme, että samanlainen taso ei välttämättä sovi kaikille. Jos emme puhu toisillemme suoraan, jää enemmän arvailujen varaan mikä ei ole toivottavaa. Toivomme, että vaikka olisimme erimielisiä, olisi ratkaisujen etsiminen vuorovaikutustilanteessa ensisijaista. On muistettava, että viestinnässä on aina kaksi osapuolta - lähettäjä ja vastaanottaja; molemmilla on vastuu vuorovaikutustilanteesta.

Viestinnän merkitys korostuu

Epäonnistumisista puhuminen on tärkeää. Meillä epäonnistumisia käsitellään tiimien omissa retroissa. Keskustellessamme retroista totesimme, että toivomme retroille enemmän aikaa ja sovittuja toimenpiteitä. Oman tiimin henki koettiin tärkeäksi, sillä se luo turvallisen ympäristön puhua huolista ja epäonnistumisista. Voisimme tunnistaa enemmänkin epäonnistumisia ja käsitellä niitä nopeammin. Lisäksi on muistettava, että mokailu ei ole pahasta vaan ne ovat tilaisuuksia oppia uutta.

Miten jokainen meistä voisi parantaa psykologista turvallisuutta työympäristössämme? Meillä kaikilla on henkilökohtaiset kommunikaatiotapamme, ja kaikkien tavat eivät täysin mene yksiin. Viestinnän rooli nähdään tässä erittäin tärkeänä. Annetaan siis aikaa keskustelulle työn huiskeessakin. Annetaan palautetta, jotta muutkin antaisivat. Uskalletaan myöntää, jos emme tiedä jotain tai jos olemme itse väärässä. Uskalletaan esittää tyhmiä kysymyksiä, niin muutkin uskaltavat herkemmin. Eikä tietenkään unohdeta niitä emojeja. 💜