Blogi ja uutiset

Takaisin
6.10.2021

PO:n matkassa: Inka ja datan kauaskantoiset vaikutukset

PO:n matkassa on blogisarja, jossa tuoteomistajamme (PO:t eli Product Ownerit) kertovat itsestään, työstään ja tuotteidemme kehityksestä ja ominaisuuksista. Aiemmissa sarjan teksteissä olemme päässeet tutustumaan Katjaan ja Juuliin. Tässä kirjoituksessa meille itsensä esittelee Inka, jolla on jos minkälaista kokemusta tietomalli- ja rajapintatyöstä.

Webmasterista tuoteomistajaksi

Satunnainen kohtaaminen Helsingin yliopiston opiskelijaruokalassa johti minut korkeakoulujen tietojärjestelmien pariin jo 2000-luvun alkupuolella. Vanha opiskelukaverini kehotti minua hakemaan Taideteollisessa korkeakoulussa (TaiK) avautunutta webmasterin paikkaa, ja vaikka aiempaa työkokemusta alalta ei ollut, sain paikan.

Viihdyin TaiKissa erinomaisesti. Webmasterin tehtävien lisäksi sain harteilleni kaikki hallinnon ja arkiston järjestelmät, joten korkeakoulun tietosisällöt ja prosessit tulivat tutuiksi. Olin mukana suunnittelemassa, rakentamassa ja ottamassa käyttöön useita www-palveluita ja tietojärjestelmiä sekä tietovarastoa. Vahvin osaamiseni syntyi opintohallinnon datasta Oodi-opintotietojärjestelmän tietokantaa kaivellessa ja TaiKkia Oodi-konsortiossa edustaessa.

Kun TaiK, Helsingin kauppakorkeakoulu ja Teknillinen korkeakoulu yhdistyivät Aalto-yliopistoksi, sovitimme yhteen kolmen yliopiston opintohallinnon tietojärjestelmät. Tietosisällön ja koodistojen perkaaminen ja yhtenäistäminen olivat isoja ponnistuksia, joista hyödyttiin myös jälkikäteen kansalliseen tietovarantoon integroitumisessa. Työnkuvani pysyi sopivan haastavana muun muassa kansallisen viitearkkitehtuurityön ja Aallon kokonaisarkkitehtuurin ja tietovaraston suunnittelussa. Äitiyslomani aikana minut olikin varattu OTM-hankkeeseen, ja sillä tiellä olen edelleen: Sisun tuoteomistajana Funidatalla, joka perustettiin hankkeen pohjalta.

Hyppy massiiviseen tietojärjestelmähankkeeseen

OTM-hankkeen alussa yliopistojen johdot antoivat meille rohkeasti tehtäväksi suunnitella opintohallinnon tietojärjestelmää puhtaalta pöydältä. Kokonaisuus oli valtava. Otimme lähtökohdaksi opiskelijan toiminnan datan syntymisen lähteenä ja lähdimme suunnittelemaan, koodaamaan ja kokeilemaan ennakkoluulottomasti. Alusta lähtien olemme toimineet ketterän kehityksen periaatteiden mukaisesti ja käyttäjiä kuunnellen. Teimme käyttäjähaastatteluja jo ensimmäisiä prototyyppejä varten, testautimme prototyypit opiskelijoilla, järjestimme prosessityöpajoja yliopistojen henkilökunnan kanssa ja haastattelimme opettajia. Jos jokin ei toiminut, korjasimme kurssia ja teimme uudestaan.

Sisu on selkeästi massiivisin hanke, jossa olen ollut mukana. Vaikka olen rukannut prosesseja ja tietosisältöjä aiemminkin, kokonaisuudet ovat olleet rajatumpia tai koskettaneet korkeakoulun perustoimintaa vähemmän. Oodin käyttöönottojen ja yhdistämisen parissa ei tarvittu samanlaista perusteellista prosessien uudelleen miettimistä ja datamigraatiota, koska järjestelmä oli lähinnä opintorekisteri eikä tietosisältö vaikuttanut niin integraalisesti yliopiston ja opiskelijan päivittäiseen toimintaan.

Mietin, miten käyttäjän toiminta nivoutuu kaikkeen muuhun järjestelmässä, eli mitä dataa käsitellään suhteessa Sisun datasisältöön ja mitä prosessissa on tarkoitus syntyä.

Datan merkityksen jäljillä

Vaikka jokin asia olisi käyttäjän mielestä suoraviivaista, tietojärjestelmän kokonaisuuden näkökulmasta siihen voi liittyä yllättäviä kytköksiä. Kaikki uudet toiminnallisuudet on istutettava tietomalliin, ja asioiden merkitys ja suhteet toisiinsa on tunnistettava. Käyttäjä ei voi tietää, millä kaikilla tavoilla hänen polkunsa risteytyy muiden käyttäjien kanssa ja miten hänen käsittelemänsä tieto vaikuttaa muiden toimintaan.

Osa tuoteomistajistamme katsoo maailmaa käyttäjän tekemisen näkökulmasta ja pyrkii ymmärtämään, mitä käyttäjä Sisulta tarvitsee. Minä mietin, miten käyttäjän toiminta nivoutuu kaikkeen muuhun järjestelmässä, eli mitä dataa käsitellään suhteessa Sisun datasisältöön ja mitä prosessissa on tarkoitus syntyä. Pohdittavia asioita ovat muun muassa mihin asiaan käsitelty data liittyy, onko käsittelyllä vaikutuksia jonnekin muualle ja mitä tapahtuu, kun käyttäjä on saanut tehtyä haluamansa asian. Kun koodarit puolestaan miettivät, miten jokin asia toteutetaan järjestelmään, minä yritän varmistua siitä, että suunniteltu toteutus vastaa oikeasti asiakkaan esittämään tarpeeseen eikä ole ristiriidassa muiden tunnistettujen tarpeiden kanssa – edes niiden, joita asiakkaat eivät ole vielä itse osanneet kertoa.

Rajapintatyöhön pätevät samat periaatteet kuin tietomalleihin. Tavoitteenani on ymmärtää, mitä korkeakoulut pyrkivät datalla tekemään, mihin he sitä käyttävät ja onko data sitä, mitä he tarvitsevat. Vedän asiakaskorkeakouluille viikoittaista integraatiokyselytuntia, jossa käsitellään korkeakouluja askarruttavat ajankohtaiset kysymykset. Monesti kyselytunnillakin törmätään siihen, että asiakkaan esittämä yksinkertainen tarve vaatiikin monimutkaista logiikkaa ja tarkempaa määrittelyä.

Datan merkityksen pohtiminen on ollut keskeistä myös Synergiaryhmän eli opinto- ja tietohallinnon osaamisverkoston työssä ja ristiinopiskelupalvelun tietomallityöhön osallistuessa. Seuraavaksi odotan innolla kansallisen Digivision käsitemallityöskentelyn käynnistymistä.

Luontainen työnjako tuoteomistajien välillä

Tietomalli- ja integraatiovastuiden lisäksi vedän kehitystiimiä yhdessä toisen tuoteomistajan kanssa. Yhteistyö sujuu sutjakkaasti, sillä ajatuksemme ja toimintatavat ovat synkassa. Työstämämme asiat ovat usein monimutkaisia, mutta itselle sopivalla tavalla toimiminen auttaa niiden ratkaisussa. Meille molemmille on luontaista muodostaa mielipiteitä ja näkemyksiä keskustelun kautta. Tällöin ajatusten kanssa ei jää lukkoon. Voisi sanoa, että emme ole koskaan erimielisiä: emme vain ole välttämättä vielä keskustelleet asiaa läpi ja päässeet yhteisymmärrykseen.

Sekä minulla että työparillani on omia työtehtäviä, mutta tiiminohjauksen suhteen meillä ei ole tiukkaa työnjakoa. Hommat jakautuvat luontaisesti tasan, kun tarkastelemme niitä omista näkökulmistamme: työparini seuraa, mitä hommia kehityksen roadmapilla on ja miten ne edistyvät. Minä taasen keskityn sisältöihin ja siihen, miten ne nivoutuvat kaikkeen muuhun. Kummallakin on Sisun toiminnassa omat erityisalueet, joissa osaaminen on vahvempaa.

Mä laulan, mä laulan, kun luoja mut laulamaan loi…

Työasiat kaikkoavat mielestä laulamalla. Suurin henkilökohtainen menetykseni korona-aikana on ollut livekaraoken loppuminen. Kun bändin kanssa ei ole päässyt laulamaan, olen vetäytynyt kotisaunaan laulamaan virtuaalikaraokea eri puolilta maailmaa olevien nettiystävieni kanssa. Laulun ohella soittelen (laiskasti) saksofonia. Sekin sujuu saunassa perhettä häiritsemättä.

Musiikkiharrastuksen lisäksi käyn kävelyillä ja yritän estää isoa pihaamme viidakoitumasta. Viime aikoina on myös tullut remontoitua vaikka ja mitä – niin kotia, mökkiä kuin tietojärjestelmää.