Sisukkaalle työyhteisölle on projektin aikana kehittynyt vahva ja joskus hieman hämmentävä työsanasto. Kuten jo aiemmin mainittu, projektiin tuleminen ja asioiden ymmärtäminen ei ole uudelle työntekijälle kovin helppoa, eikä omintakeinen sanasto ainakaan helpota prosessia.

Uusi työntekijä saattaa jo ensimmäisinä työpäivinään törmätä sanoihin nakkijono, vapsu ja hämähäkki. Kyseiset sanat eivät Sisussa kirjaimellisesti tarkoita sitä, miten ne ensikuulemalta ymmärtää, mutta ajan kanssa käy ilmi sanojen todellinen merkitys ja se, että ne ovat oikeastaan jotakin lempinimen, työnimen ja lyhennesanan väliltä.

Lempinimen yhdistäminen viralliseen käsitteeseen on jo osa voittoa, mutta ei välttämättä riitä, sillä lisäksi pitäisi ymmärtää ominaisuus, jota käsite kuvaa. Haastetta tähän tuo se, että jotkin Sisun ominaisuudet ovat opintojen hallintajärjestelmien kentällä täysin uusia.

Yksi tällaisista ominaisuuksista on ”vapsu” eli vapaan suunnittelun tila, joka mahdollistaa opintojen suunnittelun ilman rakenteen normaaleja sääntöjä. Se kulki kauan työnimellä Taikatila, joka päätettiin vaihtaa harhaanjohtavuuden vuoksi.

Taikatilalle oli monia korvaajaehdokkaita, joista yksi hurjimmista oli taikatilasta johdettu anarkiatila, joka olisi kuvastanut tilan anarkiamaista säännöttömyyttä. Pitkään jatkuneen nimikiistan lopputulos oli lopulta vapsu, joka voitti sekä POt että kehittäjät puolelleen ymmärrettävyydellään.

Hämähäkki on sanoista kuvainnollisin, koska se esittää koulutusmahdollisuudet             ja -polut visuaalisesti. Polkujen muodostamat viivat muistuttavat hämähäkkiä ja sen verkkoa. Hämähäkki oli ja on edelleen kaikessa kauneudessaan ja monimutkaisuudessaan vaikea rakentaa, joten se on saattanut jättää osalle kehittäjistä lievää araknofobiaa.

Nakkijono, henkilökohtainen lempparini, on oikealta nimeltään opetussuunnitelmakausivalitsin, joskin sitä kehityksen sisällä harvemmin käytetään. Monet yrittävät pyristellä tuota lempinimeä vastaan, koska se on malliesimerkki epävirallisesta termistä, jonka harva tajuaa. Nakkijono on kuitenkin kaikessa hauskuudessaan liian ihana sana luovuttavaksi, joten se elänee vielä pitkään – tai ainakin niin kauan kuin meitä nakkijonon kannattajia on projektissa.

Uudet ja vanhat sisulaiset tulevat luultavasti myös jatkossa hämmentymään erinäisistä projektiin liittyvistä käsitteistä, mutta onneksi hämmennys ei (ainakaan toivottavasti) kestä kauaa. Omaperäiset lempinimet ovat kuitenkin piristävä lisä välillä niin monimutkaiseen ja vaikeaan sanastoviidakkoon. Positiivisena kääntöpuolena on lisäksi se, että kerran opittuja outoja käsitteitä on vaikea enää unohtaa.