Aika on siitä erikoinen ulottuvuus, ettei sitä voi kelata. Usein tulee sellainen olo, että voi kun voisin kelata aikaa kuten vhs -nauhoja ennen, siirtyisi kuva kuvalta taaksepäin tai eteenpäin, mutta ei. Tulee vain seisoa ajan virrassa, katsoa sitä hetkeä missä olet, hyväksyä menneet ja tulevat.

Kun ilta on, jää päivän työ
Taas kuulen kuinka ehtookellot hiljaa lyö

Mitä lähemmäs Sisu 1.0 valmistuminen tulee, sitä voimallisemmin sitä miettii kaikkea sitä, mistä se lähti ja miksi. Työ on ollut niin hektistä, tahdin vain kiihtyessä ”loppua” kohden, ettei ajatusaikaa juuri ole ollut. Mutta iltaisin, kun oma koti on hiljentynyt, on jäänyt ihmettelemään sitä, valmistuuko se nyt sitten oikeasti.

Mut valvon vain mä aatoksin
Työn teinkö oikein vai väärin kuitenkin

Po:n (eli tuoteomistaja, Product Owner) työ on tässä projektissa ollut mm. selvittää mikä on haluttu kokonaisuus, miettiä rajaukset ja toteutusaikataulu, selvittää tarpeet ja prosessit, kyseenalaistaa nykytoimintatapa ja pohtia todellinen tarve, modernisoida se tehokkaaksi ja järkeväksi toiminnoksi ja huolehtia että se on aikataulullisesti mahdollinen.

Nyt taaksepäin näin katselen
Mä teinkö työn oikein, vaiko väärin sen

Väitän, että joka päivä jokainen meistä po:sta on halunnut tehdä työnsä oikein. Joka päivä se, mikä on tehty, on tehty pitäen mielessä, että toiminnon tulee palvella korkeakouluja hyvin ja täyttää heidän tarpeensa niin kattavasti, kuin se aikataulun puolesta on vain mahdollista.
Mutta vuosi 2018 on päättymässä ja sen myötä päättyy myös Sisu 1.0:n kehitysaika. Ja kun saamme Majava-version asiakkaille, nostan maljan meille kaikille.

Kun päättyy työ ja aikaa jää,
niin sitten voi kenties kaiken ymmärtää.

Mutta vielä ei ole sen aika ja tänään teen sen, mistä voin sanoa olevani ylpeä huomenna.

Lainaukset: Kappale Kun päättyy työ, sanat Juha Vainio